Victor Wolzek, National Vanguard Magazine nro.
119 (tammi-helmikuu 2003)
Amerikan suosituinta tv-draamasarjaa, CBS:n CSI: Crime
Scene Investigationia, pitäisi kutsua nimellä SCI: Semitically
Correct Investigation. Pelkkä korjattu lyhenne - SCI - olisi sopiva,
koska sarjan tapa luovasti uudelleentulkita todellisia rikostapauksia,
jotta ne saadaan sopimaan anti-valkoiseen monikulttuuriseen ideologiaan
tekee siitä vieläkin vähemmän tieteeseen perustuvan draaman kuin
liberaalit moraalitarinat 1950-luvun jälkeiseltä ajalta television
science-fictionissa (Star Trek, Twilight Zone). Kun
useimmat todellisiin tapahtumiin perustuvat draamat muuttavat joitakin
osia "suojellakseen syyttömiä", CSI:n semiittinen korrektius toimii
juuri päinvastoin: se ei pelkästään suojele syyllisiä, vaan projisoi
heidän syyllisyytensä syyttömiin. Vuonna 2002 pelkästään vähintään kolme
CSI:n kaikkein järkyttävimmistä ja shokeeraavimmista jaksoista - jotka
perustuivat Amerikan kaikkein järkyttävimpiin ja shokeeraavimpiin
rikoksiin - ovat syyllistyneet törkeään rotujen toisinpäin kääntämiseen,
missä todellisen elämän musta hyper-väkivalta käännetään valkoisten ja
valkoisten yhteisöjen patologiseksi käytökseksi.
Crime Scene Investigation in näyttelijät
"Valheen anatomiassa" (2.3.2002, episodi 44.), auton
yliajama mies lentää eteenpääin ja työntyy puoliksi tuulilasin läpi. Hän
on elossa ja tajuissaan, mutta molemmat jalat poikki ja auttamattomasti
juuttuneena, rikkoutuneen lasin lävistämänä. Sen sijaan, että soittaisi
hätänumeroon tai veisi miehen sairaalaan, kuljettaja jatkaa matkaansa
kotiin ja pysäköi auton, juuttunut mies edelleen tuulilasista
sojoittaen, talonsa autotalliin. Kuljettaja jättää kuolevan miehen sinne
kahdeksi päiväksi, vähät välittäen hänen tuskanhuudoistaan ja
avunpyynnöistään, kunnes viimein tulee hiljaista - uhri vuotaa
kuiviin.
CSI:n fiktiivinen tappaja on "menestyvä valkoinen mies",
lipevä yritysasianajaja, joka ei anna "tuntemattoman" kuoleman häiritä
kiireistä aikatauluaan tai tärkeää uraansa. On paljon käytetty olettamus
semiittisesti korrektissa viihteessä, että jokaisen valkoisen miehen
sisällä piilee armoton tappaja vain odottamassa ulospääsyään.
CSI:n tuottaja Jerry
Bruckheimer
Ongelma on siinä, että oikea tappaja ei ollut valkoinen
mies vaan resuinen ja typerä musta nainen: 25-vuotias Chante Mallard,
sairaanhoitajan apulainen(!) joka oli humalassa ja ekstaasin vaikutuksen
alaisena kun hän osui autollaan Gregory Glenn Biggsiin, 37-vuotiaaseen
valkoiseen mieheen. Todellinen tarina on vielä kauheampi kuin CSI:n
vesitetty versio. Mallard ei pelkästään jättänyt huomiotta Biggsin
avunpyyntöjä ajettuaan kotiin ja piilotettuaan hänet autotalliin. Hän
meni sisään taloon, söi doritoseja ja harrasti seksiä mustan
poikaystävänsä kanssa, kaikki Biggsin epätoivoisen valituksen tahtiin.
Kun Biggs vuoti kuiviin - pari päivää myöhemmin - Mallardin poikaystävä
hankkiutui veljensä kanssa eroon ruumiista. Chante Mallard otettiin
kiinni naureskeltuaan tappamiselle kolme kuukautta myöhemmin juhlissa.
Hänen ystävänsä Maranda Daniel muisteli "Shantae (sic) kikatti
sanoessaan, 'osuin tähän valkoiseen mieheen'."
Kuinka tällainen hirveä rikos voidaan sälyttää valkoisten
harteille, ja miksi? On helppoa ymmärtää todellisuuden muuttaminen
median versioksi, kun tietää ketkä sen takana ovat, kuten
lopputeksteistä käy ilmi: "Käsikirjoitus Josh Berman ja Andrew Lipsitz;
ohjaus Kenneth Fink; tuottanut Jerry Bruckheimer Productions".
Jaksossa "Ostaja varokoon" (10.10.2002, episodi 49.), CSI
käsittelee valkoisen esikaupunkilaisen lukion cheerleaderin kuolemaa,
joka löytyy silvottuna ja ihmissyönnin jäljiltä jalkapallokentältä. Kun
juoni etenee, paljastuu, että yllättäen tappaja olikin toinen nuori
valkoinen cheerleader, joka oli mustasukkainen uhrilleen. Tappaja oli
ihastunut uhrin poikaystävään. Hän tapasi tämän salaa jalkapallokentällä
ja yhdessä he polttivat jotain mitä luulivat marijuanaksi. Marijuana oli
kuitenkin vahvaa hallusinogeenia PCP:tä. Kun pojan tyttöystävä
odottamatta ilmestyy paikalle, pilvessä ja sekava mustasukkainen tyttö
muuttuukin äkkiä alkukantaiseksi raivopääksi murhaajaksi. Hän hyökkää
kilpailijattarensa kimppuun, tappaa hänet ja kuten eläin, syö tämän
lihaa revitystä ruumiista.
Niin uskomattomalta kuin se vaikuttaakin, tämä
kauhistuttava tarina tulee suoraan todellisesta maailmasta. Ainoastaan,
jälleen kerran, CSI muuttaa rodut. Kyseessä ei ollut valkoinen
esikaupunkilainen teinityttö hyökkäämässä toisen samanlaisen kimppuun
huumeilla terästetyn mustasukkaisen raivon vallassa. Paljon
todenmukaisemmin kyseessä oli taas kerran nuori musta mies joka
syyllistyi näihin raakalaismaisiin, epäinhimillisiin tekoihin. Rappari
Antron Singleton, tunnettu "Big Lurchina", poltti PCP:tä, murhasi
21-vuotiaan mustan naisen, Tynisha Ysaisin, pureskeli hänen kasvojaan,
repi hänen rintansa auki käsillään ja kolmen tuuman veitsellä, söi osan
hänen keuhkoistaan ja myöhemmin löydettiin kadulta veren peitossa.
Jälleen kerran tavalliset epäillyt ovat nuo kätyrit muuttamassa mustaa
kauhua valkoiseksi patologiaksi: "Käsikirjoitus Andrew Lipsitz ja
Anthony E. Zuiker; ohjaus Richard J. Lewis; tuottanut Jerry Bruckheimer
Productions".
Kaiken huippu on CSI:n "Veren himo" (5.12.2002, episodi
55.), joka ei kuvaa pelkkää tiettyä mustien rikosta valkoisia vastaan,
vaan kokonaista rikollisuuden alalajia: jengimurhaa. Episodi alkaa kun
aasialais-intialainen taksikuski kiinnittää huomionsa viehättävään
matkustajaan. Tirkistellessään matkustajaa taustapeilistä, hän tuntee
taksin osuvan johonkin esikaupunkialueen risteyksessä. Kun hän nousee
ulos tarkastaakseen tilanteen, hän löytää valkoisen teini-ikäisen pojan
takarenkaansa alta, joka on ilmeisesti kuollut. Taksikuski hyppää
takaisin taksiin soittaakseen apua, mutta joukko vihaisia
silminnäkijöitä - kaikki valkoisia - repii hänet ulos ja hakkaa hänet
koska luulee hänen yrittäneen paeta paikalta. Intialainen taksikuski
hakataan koomaan ja hän kuolee myöhemmin sairalassa. Yhdessä vaiheessa
Warrick, vihreäsilmäinen mulatti-tutkija (näyttelee Gary Dourdan) kysyy
Saralta (näyttelee Jorja Fox), pitääkö hän tapausta "rodullisesti
motivoituna". Sara ei laula nuotin vierestä: "Kyllä. Valkoinen jengi.
Valkoinen uhri. Tummaihoinen taksikuski. En pidä tästä yhtälöstä".
Huono yhtälö, todellakin. Ei tarvita mitään matikkaneroa
tajuamaan mikä todennäköisyys on, että jotakin tällaista tapahtuu -
valkoinen jengi hyökkää ja tappaa spontaanisti ei-valkoisen jostain
syystä - todennäköisyys enintään yksi miljoonasta. Mustat sen sijaan
syyllistyvät tämäntapaiseen jengimurhaan useita kertoja vuodessa.
Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut kaksi erityisen hirvittävää
murhaa, johon ovat syyllistyneet mustat jengit.
Chicagossa, 30.7.2002, vihainen joukko mustia repi kaksi
mustaa miestä ulos pakettiautosta ja hakkasi heidät kuoliaaksi heidän
autonsa törmättyä South Siden kaupunginosassa olevan rakennuksen
portaisiin haavoittaen kolmea naista. Murhaajat, jotka vain hetkeä ennen
olivat olleet satunnaisia mustia kansalaisia huolehtimassa vain omista
asioistaan yleisellä kadulla, muuttuivat raivon vallassa olevaksi
väkijoukoksi ja hakkasivat porukalla kaksi miestä "tiiliskivillä,
kivillä, kepeillä ja käsillään sekä jaloillaan, poliisi kertoi".
("Hillard vannoo ottavansa jengihakkaamiseen osallistuneet tappajat
kiinni", Chicago Tribune 31.7.2002).
Milwaukeessa 2.10.2002 Charlie Young Jr., 36-vuotias musta
mies, joutui kuudentoista 10-18-vuotiaan mustan nuoren takaa-ajamaksi
korttelien pituisella matkalla, kiskotuksi ulos talosta ja hakatuksi
hengiltä kuistilla. Hyökkäys tapahtui kirkkaassa päivänvalossa naapurien
katsellessa. Joukko nuoria mustia miehiä mukiloi uhria mailoilla,
lapioilla, haravilla ja kepeillä. Todistaja kertoi kuulleensa heidän
väitelleen erilaisten aseiden käytöstä "sanoen, 'annas kun kokeilen
tuota', se oli heille kuin leikkiä." (Mies kuolee lapsijengin
pahoinpitelyyn Milwaukeessa" Jeffrey Phelps, AP, Milwaukeen Journal
Sentinel, 2.10.2002).
Nämä viimeaikaiset osoitukset heimoraakalaisuudesta
löytävät vertaisensa valkoisen Kris Kimen murhasta, johon syyllistyi
joukko mustia Seattlen Pioneer Square Mardis Gras -festivaalilla, sekä
valkoisen Reginald Dennyn murhayrityksestä, jonka joukko mustia
mellakoijia repi ulos kuorma-autostaan, hakkasi ja potki ja mikä
tallentui videolle, missä heidän voi nähdä tanssivan Dennyn ympärillä
samalla kun vuorotellen hakkaavat hänen päätään tiiliskivillä, nyrkeillä
ja jaloilla.
Jälleen kerran, CSI:n "Veren himo" maksaa Jumalan itse
valitsemille kätyreille monia shekeleitä tämän todellisuuden
kääntämisestä pikku paloiksi helposti nieltävää semiittistä
korrektiutta: "Käsikirjoitus Josh Berman ja Carol Mendelsohn; ohjaus
Charlie Correl; tuottanut Jerry Bruckheimer
Productions".
VICTOR WOLZEK